| Etusivu |
| Esittely |
| Sukulaiset |
| Saavutukset |
| Jalostuskäyttö |
| Galleria |
| Yhteystiedot |
| Lakun Likka |
| Kiurun Kipinä |
Suomenpienhevosori.
Syntynyt 18.5.2001, kasvattaja: Ali & Tiina Mero, Kylmäkoski
Säkäkorkeus 144 cm.
Tummanpunarautias, siima, pieni tähti, mej takaruunu valkea ja valkokavio, mtj takakorkea vuohissukka, otj kirjokavio, vtj valkokavio.
Kantakirjattu 24.1.2006 Ypäjä II palk
Mäntymäen Patu on suomenpienhevosori, joka on ollut omistuksessani kaksivuotiaasta saakka. Ei minun pitänyt olla hevosta ostamassakaan, mutta joku sen kasvattajan nettiin laittamassa myynti-ilmoituksessa oli, joka sai palaamaan äärelleen yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta soitin kasvattajalle, ja sille tielle jäin, monessakin mielessä - tarkoitukseni ja toiveeni on nyt, että saan pitää Patun noin kolmikymppiseksi saakka!
Alkuun Patu kiinnosti minua hyvän rakenteensa, kivojen liikkeittensä, ja hyvän luonteensa takia. Samat asiat siinä viehättävät edelleen. Tämä ei kisoissa ja näyttelyissä herätä huomiota huutelemalla eikä orhittelemalla, pikemminkin se vain tarkkailee muita ja on ihan hissukseen. Tämä ei tarkoita, etteikö sillä luonnetta olisi - kolmivuotisorilaitumellaan se esimerkiksi oli pienestä koostaankin huolimatta päällikkö. Mutta johtajan asema hevoslaumassa saavutetaankin yleensä muilla avuilla kuin pelkällä väkivaltaisuudella. Patu suhtautuu myös koiriin ja muihin pienempiin eläimiin ystävällisesti ja kohteliaasti, ja maastolenkitkin sujuvat mukavasti koiraseurassa.
Patu on palveleva hevonen, jolle ns. käy kaikki. Sen ajo-opetus sujui kuin itsestään, mitään ihmeellistä se ei kärryjen vetämisessä nähnyt. Liikenteeseen se suhtautuu pelottomasti - tästä kiitos myös kasvattajalle Tiina Merolle, jonka hoivissa Patu jo pienenä kävi tutustumassa ohikulkuliikenteeseen emänsä Mira-Loviisan hyvän esimerkin ohjaamana. Ajamalla Patua liikutetaan edelleen viikoittain, ja sille käy perään yhtä hyvin koppakärryt kuin reetkin, aina se toimii.
Myös Patun ratsukoulutuksen ensiaskeleet kävivät varsin luomusti ja yksinkertaisesti. Sisäänratsastuksen tein itse, eikä Patulla koskaan ollut mitään ratsuna olemistakaan vastaan. Patun tullessa nelivuotiaaksi tuli kuviooni kuitenkin iso elämänmuutos, muutimme, ja aloin odottaa toista lasta. Raskaana en halunnut ratsastaa, joten Patu pääsi ratsunoppiin Kati Tervosen hyvään hoivaan Nokian Pinsiöön. Kati teki sen kanssa erittäin hyvää työtä, ja mm. esitti Patun nelivuotissyksynä laatuarvostelussa Suomenratsujen Kuninkaallisissa. Patun menestys oli hyvä, ja se on ollut ajoittain Katin työstettävänä senkin jälkeen.
Nyttemmin olen ratsastanut enimmäkseen Patulla itse, ja koska olen ratsastajana tasoltani harrastelija, ei Patu ole toistaiseksi juurikaan kilpaillut kuin seurakisoissa ja parissa aluekisassa. Koska se kuitenkin oli jo varsana ilmoitettu suomenratsujen Tapiola Kasvattajakilpailuun, toimitin sen kuusivuotiaana loppukesällä harjoittelemaan esteitä ammattilaisen kanssa. Tiina Pirttijoki Ylöjärveltä oli erinomainen valinta: varmaotteinen, rauhallinen ja erittäin osaava ratsastaja, jonka ansiosta Patu sijoittuikin tähän astisen kilpailu-uransa isoimmassa kisassa, kasvattajakilpailussa syksyllä 2007, esteillä kolmanneksi. Ei huonosti hevoselta, jolla oli hypätty varsin vähän ja vielä vähemmän kilpaa!
Molemmat Patua työstäneet ammattilaiset ovat pitäneet siitä ja sen luonteesta - Kati jopa sanoi Patun olevan niitä harvoja hevosia, joihin hän luottaa sataprosenttisesti. Mukavaa kuultavaa oriinomistajalle!
Kuten niin monen miehen, myös Patun takana on nainen: hänen oma rouvansa, liptuslainen pikkutamma Lakun Likka. Likka on tomera mutta kiltti ja utelias tamma, joka ostettiin Patun seuraksi kaksivuotiaana vuonna 2005. Vuoden kuluttua pariskunta pääsi sitten yhteen, ja yhdessä ne ovat asuneet siitä lähtien niitä aikoja lukuunottamatta, jolloin Patu on ollut muualla koulutettavana. Patu on erittäin fiksu ja sosiaalinen ori, eikä yhteisen pihaton, tarhojen ja laidunten jakaminen tamman kanssa ole tuottanut vielä minkäänlaista ongelmaa. Ehkä pikemminkin päinvastoin: sillä ei ole tarvetta "maailmalle" päästessäänkään huudella ja isotella, vaan se tarkkailee enimmäkseen hiljaa toisia, olematta levoton tai aggressiivinen vieraitten hevosten seurassa. Eristys ei tee hyvää hevosille, joten on onni, että Patun luonne sallii tamman kanssa yhdessä pitämisen.
Tulevaisuuden suunnitelmissamme on mm. Patun kantakirjaaminen ratsusuunnalle. Sitä ennen on kuitenkin hankittava kisasuorituksia, ja toivon mukaan myös kisanäyttöjä, sillä kapasiteettia Patulta ei puutu. Jatkossa haluan kuitenkin ratsastaa sitä itse, ainakin enimmäkseen, joten ammattilaistasoisia esityksiä ei tultane varmaan näkemään. Patu on kuitenkin minulle se elämäni hevonen, jonka haluan pitää vaikkei se pystyisi muuhun kuin laiduntamaan kavereitten kanssa ja köpöttelemään kanssani metsäpoluilla. Kaikkea ei voi rahassa ja menestyksessä mitata.
 |  |